Mark Mallon: Aregemia.
Tammi 2010.Aregemia tarkoittaa kuvitteellista saarivaltakuntaa Norjanmerellä. Sen monikansallinen väestö kärsii oudosta molybdeenin puutteesta johtuvasta mielenterveyssairaudesta ja pelkää pohjoisen totalitaarisen ”kokeilualueen” valvovia kameroita. ”Sopimus” edellyttää mukautumista eikä poispääsyä ole.

Maailma rakentuu satunnaisilta vaikuttavista kohtauksista, joiden hämärä yhteys luo ahdistavan ilmapiirin. Alussa on stalkermaisesti ankea koti, mies, nainen ja sairas lapsi, samaan suuntaan kulkevat tavarajunat ja sotilaat. Runon minä raportoi havaintojaan lakonisesti yksinkertaisilla lauseilla, joiden symboliikka viittaa tunnettuun, mutta nimeämättä jätettyyn uhkaan:

Kysyt minulta:/Herättääkö risteys sinussa tunteita?/Vastaan sinulle: Ei herätä. Meillä on kiire./ Sanot: Toinen tytöistä on kadonnut./Vastaan: Se ei ollut meidän. Etkö muista. /Kuiskaat: En muista.

Väliin kertoja on lapsi, ja mukana on muistoja minän lapsuudesta helpommin käsitettävässä ympäristössä. Hypähdykset tavalliseen arkeen ja mukana kulkeva parisuhteen lopettamisen teema luovat jos mahdollista vielä vahvempaa epätodellisuuden tunnetta.

Kaikki toistuu samanlaisena ja jatkuu jatkumistaan kuin hidastetussa filmissä: - - Aamutuuli irrottaa ruostehilseen, taaempana toisen, kauempana kolmannen ja niin edelleen. - - Loputtoman toiston vastapainoksi Mallon toteaa kuitenkin, että - - näkyviä ja tunnistettavia lainalaisuuksia /löytyy näiltä main äärimmäisen harvoin/ - - . Jos lainalaisuuksia ei ole, kaikki on satunnaista. Ainoa, mikä pysyy on sisältä päin koettu selittämätön pelon ilmapiiri.

Teksti määrittelee kuitenkin oman tarkoituksensa, sillä alkupuolella Mallon kirjoittaa: ja näet rikkinäisiä syy-seuraus-suhteita/ja huomaat että todellisuus on epäsymmetrinen. 30 sivua myöhemmin hän kertoo, että näiden sanojen tarkoitus/on muodostaa mieleesi/symmetrinen, kudosmainen kuvio.

Aregemiasta muodostuva kuvio on määrittelemättömän ahdistuksen kartta, tulevaisuus, jossa nainen synnyttää sairaan lapsen ja särkyneen maailman. Siinä maailmassa lapsi joka uneksi viime yönä lempeästä yhteenkuuluvuuden tunteesta, on tuomittu jäämään ilman sitä.

Aregemian scifi-maailma voi tuntua vieraalta, mutta sisäisenä kokemuksena kokoelman tunneilmasto kohtaa nykyihmisen harhailevan ja pirstaleisen sielunmaiseman vakuuttavasti.

Soili Hämäläinen