W. G. Sebald: Saturnuksen renkaat. Pyhiinvaellus Englannissa. Suomentanut Oili Suominen. Tammi: Helsinki 2010. 345 sivua.W. G. Sebaldin (1944-2001) Saturnuksen renkaat jatkaa tyylillisesti samoilla linjoilla kuin kirjailijan aiemmin suomennetut teokset Austerlitz (2002) ja Vieraalla maalla (2004). Sebaldin omaperäinen tyyli syntyy yksityiskohtien runsaudesta, rikkaista nopeasti vaihtuvista assosiaatioista ja kerronnan rytmisyydestä. Kiitosta ansaitsee myös tekstin havainnollisuus ja selkeys, joka tuottaa voimakkaan läsnäolon tunnun ja elämän maun.

Saturnuksen renkaat on moniulotteinen kollaasi ja vaatii lukijalta paikoin kärsivällisyyttä. Kerronta polveilee vapaasti ajan ja paikan kahleista välittämättä ja rakentaa sokkeloa eri aikatasojen välille. Teoksen kertojana toimii väsymätön etsijä, joka matkalla omaan sisimpäänsä saavuttaa samalla jotain yleisempää ihmisenä olemisen ehdoista.

Sebaldin muiden teosten tavoin myös Saturnuksen renkaissa tulee esiin kirjailijan mieltymys historiallisiin tapahtumiin, paikkoihin ja maisemiin. Matkan aikana tutuiksi tulevat monet kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoiset kartanot ja puutarhat, mutta myös sota-ajan kapinat ja pommitukset, ihmisen pimeä puoli.

Teos vyöryttää tapahtumia ja paikkoja lukijan eteen armottomalla voimalla, toisinaan hyökkäävästi päälle käyden, mutta juuri tässä piilee Sebaldin pientä ihmistä ymmärtävä humanismi. Laajan vaikeasti hallittavan maailman keskelläkin yksilö säilyttää inhimilliset mittasuhteensa. Teos tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää yksilöä ajan virrassa ja sitä kautta kulttuurin kokonaisuutta laajemmin.

Sebaldin teosten omintakeinen rakenne muodostuu valokuvien ja tekstin vuorottelusta. Kuvat tarjoavat hengähdystauon nopeasti vyöryvän tekstin siimeksessä ja toimivat samalla tienviittoina kohtauksesta toiseen. Toisaalta teksti itsessään on huomattavan kuvainnollista ja toimisi hyvin sellaisenaan, ilman valokuvien tukea.

Saturnuksen renkaat on muodoltaan eheämpi kuin lyhyistä tarinoista koostuva Vieraalla maalla. Sebald on parhaimmillaan rakentaessaan pitkiä yllättävien muistumien ja mielleyhtymien varaan rakentuvia tarinoita.

Saturnuksen renkaat on myös käännöksenä onnistunut. Oili Suominen on tehnyt jälleen kerran erinomaista työtä ja osoittanut, että pitkä saksankielinen lause on mahdollista kääntää täysin ymmärrettävästi ja tyylikkäästi nykysuomeksi.

Jouni Huhtanen