Asko Sahlberg: He. Romaani. WSOY 2010. 120 s.Asko Sahlberg kuuluu 2000-luvun tuotteliaimpiin kotimaisiin kirjailijoihin. Vuonna 2000 ilmestyneen Pimeän ääni - esikoisromaanin ja tuoreen romaanin He väliin mahtuu seitsemän muuta romaania.

He sijoittuu parinsadan vuoden takaisiin hetkiin, pohjanmaalaiselle maatilalle Suomen sodan päättymisen jälkeen.

Tiivis mitta, tarinan intensiteetti ja sodan läheisyyden vaikutus tuovat mieleen Sahlbergin viiden vuoden takaisen Yhdyntä-romaanin.

Päällisin puolin tarinan puitteet ovat minimalistiset. Kaikki kirjan henkilöt pysyvät samassa pihapiirissä. Tapahtumat kestävät vähän aikaa, oletettavasti noin vuorokauden.

Henkilöiden ajatuksissa matkataan kauas vuosien päähän ja pois kotitilalta. Samalla puitteet kasvavat isoiksi.

Näkökulmatekniikkaa käyttäen tapahtumia kuvataan kaikkien osallisten kautta. Voisi sanoa, että romaanilla on monta päähenkilöä.

Henkilöiden lisäksi tarinan ytimessä on talo. Se on nähnyt paljon, se asukkaineen ei voi kovin hyvin, sen kohtalosta käydään kamppailua.

Tarina alkaa talon pojan Henrikin kotiinpaluusta. Hän on sotinut Venäjän puolella, taloa pitävä Erik-veli Ruotsin puolella.

Käy ilmi, että Henrik on aikoinaan jättänyt kotitalon kireissä, sekavissa tunnelmissa. Kukaan kotona ei ilahdu, kun hän palaa epämääräiseltä retkeltään.

Tämä on vain yksi kirjan henkilöiden välisistä jännitteistä. Vähitellen veljesten äidin, talon muonamiehen, Erikin puolison ja muiden osallisten sanoista ja ajatuksista hahmottuu pienistä osista suuri kokonaisuus.

Menneisyys kihisee kaikkien päässä, kaikki odottavat jotakin ratkaisevaa tapahtuvaksi.

Sahlberg kertoo vähäeleisesti mutta sanoo silti paljon.

Henkilöt ovat väkeviä. Jännitteen painopiste vaihtelee, veljekset eivät ole ainoat vaikutusvaltaiset henkilöt.

Muonamies ja Mauri-niminen serkku näyttävät aluksi olevan ikään kuin syrjässä, talon nurkissa ja varjoissa kuleksimassa. Lopussa he ovat kaikkea muuta.

Sahlberg onnistuu luomaan romaaniin kestävän jännitteen heti ensimmäisillä sivuilla. Tummavireinen tarina pysyy tiukoissa raameissa ja kantaa loppuun asti.

Ja mikä parasta, loppuun asti lukija joutuu tosissaan arvuuttelemaan, mikä on asetelma, kun tarina päättyy.

Ville Miettinen