Jean Echenoz: Pitkä juoksu. Suomentanut Erkki Jukarainen. Tammi: Helsinki 2010. 137 sivua.Ranskalaisen Jean Echenozin (s. 1947) romaani Pitkä juoksu kuvaa juoksijalegenda Emil Zatopekin (1922-2000) elämänvaiheita kenkätehtaan oppipojasta Tshekin urheiluliiton tiedotuskeskuksen arkistonhoitajaksi.

Pitkä juoksu on aito historiallinen romaani tunnettuine tapahtumineen ja päähenkilöineen. Lajille ominaisesti teos ei perustu pelkkiin menneisyyden faktoihin, vaan Echenoz lisäilee kerrontaan paikoin omia kommenttejaan ja varioi lähteitään vapaasti. Teos on muodoltaan hallittu, mutta kerronnan suoraviivaisuuden ja kielen lakonisuuden vuoksi paikoin hieman yksitoikkoinen.

Romaanin nimi heijastelee hyvin sen sisältöä: tarina todellakin kuvaa Zatopekin pitkää juoksua Tshekkoslovakiasta Lontoon, Helsingin, Milanon, Sao Paolon ja Budapestin kautta Melbourneen. Tshekkoslovakian suljetusta yhteiskunnasta huolimatta Zatopek pääsi suhteellisen vapaasti kilpailemaan eri puolille maailmaa. Pitkä juoksu keskittyy näihin kilpailumatkoihin ja Zatopekin muuhun julkisuuskuvaan.

Juoksijan yksityiselämästä Echenoz sitä vastoin tarjoilee vain sirpaleita. Pitkä juoksu alkaa mielenkiintoisesti Zatopekin nuoruudesta Hitlerin marssittaessa joukkonsa Tshekkoslovakiaan ja tehdessä Böömistä ja Määristä Saksan protektoraatin vuonna 1939. Tarina päättyy vuoteen 1968 neuvostosotilaiden miehittäessä Prahan. Echenoz ei kuitenkaan kovin paljon kerro Zatopekin osallistumisesta tämän miehityksen vastaiseen toimintaan, jonka seurauksena juoksijalegenda menetti everstin arvonsa ja tuli suljetuksi kommunistisen puolueen ulkopuolelle.

Nämä maailmanhistorialliset tapahtumat antavat oivallisen kehyksen tarinalle, jonka keskiössä ovat Zatopekin kilpailumatkat ja urheilusaavutukset. Suomalaislukijaa kiehtonevat erityisesti kuvaukset vuoden 1952 Helsingin olympialaisista, joista Zatopekilla oli kotiintuomisina kolme olympiakultaa sekä suuri rakkaus, naisten keihäänheiton olympiavoittaja Dana Ingrova.

Echenoz on hyväntahtoinen ja ymmärtävä Zatopekia kohtaan. Lämpimän huumorin keinoin kirjailija kuvailee Zatopekin hieman tahdottomaksi maailmanhistorian myrskyissä seilaavaksi hahmoksi.

Pitkä juoksu ei ehkä ole muodoltaan kovin mielenkiintoinen, mutta sisällöllisesti se on ansiokas. Echenozin kertomus tarjoilee paikoin mielenkiintoisia tulkintoja sekä olympialaisten historiasta että Zatopekin menneisyydestä. Historiallisesta aineksestaan huolimatta Pitkä juoksu on kuitenkin ennen kaikkea fiktiivinen taideteos, jonka voima piilee sen lempeässä ironiassa.

Jouni Huhtanen