Maisteri Churberg teki Suomen ensimmäisen kielipoliittisen terroriteon vuonna 1889. Kymmenen vuotta myöhemmin alkanut ensimmäinen sortokausi synnytti Suomeen kuitenkin terroriaallon, joka huipentui vuosina 1905-1907.

Teemu Keskisarja: Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista.
Atena 2010Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murha 1904 lienee Suomen kuuluisin terroriteko kautta aikain, mutta samoihin aikoihin yritettiin vielä suurempaakin: Suomen suuriruhtinas Nikolai II:n murhaa vuonna 1905.

Teemu Keskisarja esittelee kirjassaan Vääpeli T:n tapaus kuusi suomalaista mikrohistoriaa, joissa tarkastellaan henkilötasolla, miten suomalaiset nuoret 1800-1900-luvun taitteessa ajautuivat terrorin tielle. Myös vääpeli T:n kujanjuoksu 1930-1940-luvuilla mahtuu joukkoon.

Itseään suuremmiksi kasvavat tarinat perustuvat tarkasti kerättyyn aikalaistietoon, jossa hedelmällisimmillään on hyödynnetty myös tekijöiden, sukulaisten ja uhrien omia muistiinpanoja. Työ on tehty hyvin, ja Keskisaari onnistuu kirjoittamaan historialliseen ympäristöön vetäviä kertomuksia.

Maisteri Waldemar Churberg (1848-1924) syntyi varakkaaseen lääkäriperheeseen Vaasassa. 7 lapsesta vain kolme eli aikuiseksi, ja äitikin kuoli Waldemarin ollessa 9-vuotias. Isä oli ennakoinut vaimonsa kuoleman jo hyvissä ajoin, sillä eräänä jouluna hän osti kiusallaan vaimolleen lahjaksi ruumisarkun ja käärinliinat.

Kun isä menehtyi myöhemmin lavantautiin, Helsingissä opiskelevalla Waldemar Churbergillä ei ollut taloudellisesti hätää. Kurinalaisesti elävä nuorukainen liittyi Pohjalaiseen osakuntaan, jossa hän innostui fennomaniasta.

Suomen kieli sai Churbergistä intomielisen puolustajan, vaikka hän ei osannut suomea lainkaan. Maisteri hakeutui suomen kielen oppiin pohjoissavolaiseen korpeen ja kunnostautui muutaman vuoden intensiiviopiskelun jälkeen ulkomaisen kirjallisuuden suomentajana.

Suomalaisessa puolueessa vaikuttaneet historian professori Yrjö-Koskinen ja tämän pikkuveli, ensimmäisen suomenkielisen oikeustieteen väitöskirjan tehnyt Jaakko Forsman saivat fennomaani-liikkeelleen Churbergistä intomielisen tukijan.

Lehtimiehenä ja menestyvänä kustantajana maisteri Churberg antoi fennomanian aatteelle kaikkensa, vaimon naimakaupan myötä myös rahaa. Naimakaupassa puhemiehenä ollut Jaakko Forsman kunnostautui myös Churbergin erojärjestelyissä ja mustamaalaamisessa. Armaasta veljestä tuli vihamies numero yksi.

Kiihkofennomaani Churberg ei ymmärtänyt julkista ryvettämistään ja suomalaisen puolueen ymmärrystä venäläisten suuntaan. Fennomaanien sisäpiiristä ulkokehälle junailtu Churberg ampui 28.11.1889 professori Jaakko Forsmaniin kuusi luotia.

Forsberg jäi eloon, mutta hänestä tuli tiettävästi Suomen historian ensimmäisen kielipoliittisen attentaatin kohde.

Jos Churbergin teko oli yksilösuoritus, 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Helsingissä toimi puhdas terroriryhmä Verikoirat. Kyseessä oli joukko helsinkiläislyseoissa vaikuttavia teinejä, jotka murhasivat parin vuoden aikana 3-5 ihmistä Helsingissä. Kenraalikuvernööri Bobrikovin murhaa suunniteltiin tosissaan, mutta yksin toiminut Eugen Schauman ehti kesäkuussa 1904 ensin.

Terroritempuissa kovettunut ydinjoukko Verikoirista matkasi syyskuussa vuonna 1905 myös Kannakselle. Kohteena oli Suomen sortovuodet vuonna 1899 käynnistänyt suuriruhtinas Nikolai II, Venäjän viimeinen tsaari ennen vuoden 1917 vallankumousta.

Revolvereita ja itsemurhaan tarkoitettuja myrkkykapseleita ei tarvittu, sillä jäniksen ja ketun saaliikseen saanut kohde oli jo ehtinyt palata metsästysretkeltään Pietariin joukon saapuessa Koivistoille.

Keskisarja paneutuu kirjassaan myös valkoisten ja punaisten välillä syntyneen terroriin ja lopuksi vääpeli T:n tapauksen, jossa paranoidi sotaveteraani käy epätoivoiseen taisteluun kitkeäkseen perverssiydet armeijan piirissä. Yksinyrittäjän kohtalo on kova: niin vääpeli T kuin maisteri Churberg joutuivat hullujenhuoneelle. Keskilahti kirjoitusmetodi on selittää tekoja ihmisnäkökulmasta, henkilökohtaisen mikrohistorian kautta. Tässä hän onnistuu parhaiten maisteri Churbergin ja vääpeli T:n tapauksessa, mutta nämä yksinsuoritukset ovat ehkä muita selostuksia etäämmällä terrorista.

Joka tapauksessa Teemu Keskisarjan kirja on erinomainen muistutus niille, jotka ylimielisenä ihmettelevät terroria ulkomailla. On näitä hirveyksiä tehty Suomessakin.

Matti Tieaho