Vilja-Tuulia Huotarinen:
Iloisen lehmän runot.
64 sivua. WSOY 2009.Vilja-Tuulia Huotarisen Kalevi Jäntti -palkittu runoteos ”Iloisen lehmän runot” on elämänmakuinen kuvaus naiseudesta. Ystävyys, huolenpito, vanheneminen, rakkaus, suru ja ilo ovat teemoja, jotka sävyttävät jokaisen naisen elämää. Kaikkein kirkkaimpana teemana esiin piirtyy ilo, joka on aina läsnä, jos sen haluaa nähdä.

Teoksessa on neljä osaa, joista ensimmäinen käsittelee naiseutta sen monissa muodoissaan. Kaksi keskimmäistä osaa ovat paljon henkilökohtaisempia ja pureutuvat voimakkaasti lyyrisen minän sisäiseen maailmaan. Viimeinen osa puolestaan kuroo umpeen rajaa yksityisen ja yleisen välillä ja toimii samalla eri osia yhdistävänä siltana.

Huotarisen runoissa lehmät inhimillistyvät elämään tässä ja nyt, vaikka kurottelevatkin tähtiin ja unelmoivat glamourista. Arkinen elämä on lopulta kaikkein suurin ilon lähde.

Ilon rinnalla kulkee kuitenkin aina kaiho. Kuolema, luopuminen ja suru eivät koskaan ole kaukana. Teoksen huumori on paikoin mustaa ja ronskia, mutta sen vuoksi juuri niin välitöntä ja aitoa. Runot onnistuvat naurattamaan liikutuksen keskelläkin.

”Hurja Gilda saa suolta lepopaikan. Vitsaillaan että tehdään suuri hauta, / mahtuu toinenkin. Seuraavana päivänä Frida syö nauloja ja kuolee. - - roikun lieassa / läkähtyäkseni, suru on kuin ilo murtaa rajoja.”

Teoksessa vilahtelee suuria elämänviisauksia vaivattomasti ja vailla raskasta saarnaamista. Jokaisella on aitaus, joka sekä suojaa että rajoittaa. Vapaus on aina näennäistä, ja huolenpito sekä hellää että rajua.

”Kun törröluinen vasikka huutaa äitiä, hoetaan: Sinä perkele syöt, syöt tai kuolet. / Kun sinä olet aikuinen, kyllä minä sinulle annan selkään, jos et nyt tottele. / Kesän aluksi viedään päin sähkölankaa, sillä lailla tutustuu vapauteen.”

Runoista käy myös ilmi, että jokin synkkä varjostaa minäpuhujan elämää. Paljon jää sanomatta, mutta rivien välistä on luettavissa suuria menetyksiä, itsetuhoisia ajatuksia ja raskaita painolasteja.

Minäpuhuja on kuitenkin päättänyt selviytyä, päättänyt iloita. ”- - minä menen vaikka seinien läpi / jos se on hyvä joka minua johtaa.”

ELINA SYRJÄNEN