Sammon salaisuus selviää

Timo Parvela osoittautuu trilogiansa päätösosassa visionääriseksi kertojaksi. Timo Parvela: Louhi. Sammon vartijat 3. Tammi 2009.Timo Parvelan suurtyö Sammon vartijat -trilogia on valmistunut. Sarja päivittää Kalevalan nykyaikaan reippaan humoristisella otteella ja lomittamalla päivänkohtaista aineistoa tuttuun tarinaan. Parvela on kirjoittanut teokset lähtökohtanaan ajatus, että lukija ei välttämättä tunne kansalliseepostamme.

Parvela hyödyntää Kalevalaa kirjailijan vapaudella: hahmoja on yhdistetty ja sekoitettu ja tapahtumien järjestystä muutettu. Kirjallisuudenlajikin vaihtuu osasta toiseen. Ensimmäinen osa Tuliterä on maagista realismia, toinen osa Tiera puhtaimmin fantasiaa ja nyt ilmestynyt kolmas osa Louhi scifiä eli tieteiskirjallisuutta.

Sarjan päätösosa vie lähitulevaisuuteen. Sammon kadonneet sirpaleet ovat Ilmarin, Ahdin, Jokkerin, Ainon, Saanan ja Annin hallussa. Louhi haluaa ne itselleen, jotta sampo olisi täydellinen ja koko maailman valta hänellä. Nuoret etsivät Pohjolan valtakuntaa löytääkseen sammon, ennen kuin Louhi ehtii tuhota maailman. Louhen ahneus on aiheuttanut ilmasto-ongelmat ja luonnon saastumisen, minkä seurauksena Eurooppaan vyöryy valtavia pakolaisvirtoja.

Louhi on Sariola-yhtiön pääjohtaja ja maailman mahtavin nainen. Hän ehdottaa pääministerien kriisikokouksessa Eurooppaa ympäröivän Rauhanmuurin rakentamista. Se takaisi työtä, pitäisi pakolaiset loitolla ja turvaisi hyökyaalloilta. Louhen ehdotus hyväksytään, myöhemmin myös hänen tarjouksensa ostaa Euroopan ydinvaltiot ja liittää ne osaksi yhtiötään turvallisuuden takaamiseksi. Maailman rauhan ensimmäinen palkintokin myönnetään Sariola Companylle!

Louhessa Parvela luo taitavasti manipuloivan ja pohjattoman ahneen ihmisen kuvan, olion joka on pedoista julmin. Hahmon kautta kirjailija pääsee myös yleisemmin analysoimaan yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Anni on tarinan kertoja, mutta tärkeimmäksi nousee kuitenkin epävarma Saana. Tyttö paljastuu Väinämöisen ja Loviattaren lapseksi, maagiseksi voimaksi, joka ratkaisee sammon arvoituksen. Lopuksi Saana poistuu purrellaan isäänsä etsimään ”yläisihin maa-emihin”, jonne Väinämöinenkin aikoinaan katosi.

Isänkaipuuta potevat myös Ilmarinen ja Ahti, jotka lähtivät salaperäisesti kadonneita isiään etsimään trilogian ensimmäisessä osassa. Isät löytyvät Pohjolasta, jonne Louhi on heidät valjastanut uutta sampoa sirpaleista takomaan. Mutta mikä onkaan valtaa ja mammonaa tuottava salaperäinen sampo?

Parvelan ratkaisu on yllättävä ja tiiviisti uuteen teknologiaan liittyvä. Taistelu sammosta on hurja visio, jossa Louhen valta murtuu ja maailma saa toisen mahdollisuuden.

Trilogia on vahvasti naisten kirja. Erityisesti toisessa ja kolmannessa osassa naiset ovat ratkaisevassa asemassa. Miehet etsivät, katoavat ja seikkailevat, mutta erityisesti Louhi, Saana ja Anni ovat kukin vuorollaan voimayksilöitä, joiden ympärille tapahtumat kiertyvät ja jotka sysäävät niitä eteenpäin omilla ratkaisuillaan.

Kalevalan runokatkelmat kulkevat kerronnan lomassa ja ovat osa tarinaa. Kirja loppuu Annin runoon, jossa hän kertoo sukunsa vaiheista myöhemmin. Se on osoitettu Kalevalan loppusanoin laajemmille laulajille,/runsahammille runoille,/ nuorisossa nousevassa,/ kansassa kasuavassa.

Sarjan osat ovat erilaiset, eivät vain lajiltaan vaan myös lähestymistavoiltaan. Tuliterä lähtee varovaisesti liikkeelle, tutustuttaa hahmoihin ja solmii lankoja eteenpäin. Tiera on toiminnallisin ja ehjin, toisaalta myös koskettavin ja herkin. Siinä luodataan syvimmälle ihmismielen kipupisteisiin. Louhi on taas näkemyksellisin ja ajankohtaisin. Taistelu loppuu ja tasapaino löytyy maailmaan. On uuden alun ja uusien laulujen aika.

Timo Parvelan Sammon vartijat 1-3 kirjoo voimakkaita näkyjä ja samalla kiehtovasti tutustuttaa kansanperinteemme kuvastoon ja muuntelee sitä aikaan sopivaksi. Vanhan pohjalta syntyy uusi eepos.

SISKO NAMPAJÄRVI