Pintaliitoa Pariisissa

Kira Poutasen viihteellinen romaani antaa pessimistisen kuvan nykynuoren suhteesta kotimaahan. Kira Poutanen: Kotimatka. Otava 2009.Eräässä kotkalaisessa kirjallisuuspiirissä sivuttiin taannoin modernia chick lit -kirjallisuutta. Tämän Yhdysvalloista ja Englannista 1900-luvun lopussa levinneen kirjallisuudenlajin päähenkilönä on usein nuori, itsenäinen nainen, joka asuu suurkaupungissa ja työskentelee muodin, viihteen tai median maailmassa. Tärkeät arvot keskittyvät yleensä ulkonäköön, juhlimiseen ja miesseikkailuihin. Taloudellisista huolista ei oteta paineita, eivätkä yhteiskunnalliset ongelmat kuulu kirjojen teemoihin. Chick lit -kirjallisuus on leimautunut usein naisten ”hömppäviihteeksi”.

Nopeasti lukaistuna Kira Poutasen Kotimatkassa tuntuu chick lit -lajityypin piirteitä, vaikka kirjailijalla on todennäköisesti ollut kunnianhimoisempia tavoitteita. Päähenkilö Laura on ollut vuosia Pariisissa. Hän asuu ranskalaisen poikaystävänsä Danielin kanssa ja työskentelee juorulehden toimittajana. Puhelimet, sähköpostit ja kamerat kuuluvat työn rekvisiittaan, ja tapaamiset, haastattelut ja samppanjajuhlat rytmittävät aikataulua. Kilpailu naapurilehden kanssa johtaa joskus moraalisesti arveluttaviin juonitteluihin jutun aiheista ja kansikuvista.

Poikaystävä Daniel taitaa ranskalaisen etiketin muodot poskisuudelmineen. Henkilökuva muuttuu kuitenkin ristiriitaiseksi ja epäuskottavaksi jouluisen Suomen-vierailun aikana: loskainen keli kirvoittaa kiroilua, glögi maistuu oksennukselta, ruoka on kylmää ja aaton haudoilla käynti tuntuu naurettavalta suomalaistavalta.

Teoksessa on toki syvemmänkin analyysin aineksia, mutta niistä ei synny lukijaa koskettavaa kerrontaa. Kulissien takaa paljastuu menneistä tapahtumista kumpuava syyllisyys, joka aiheuttaa tunnetilan ristiriitoja sisaren jouluiseen hääjuhlaan. Päähenkilö Laura ei koe onnellista kotiinpaluun riemua.

Kerronnan tasokkainta antia on teoksen loppu. Päähenkilön mielen ristiriitaiset tunnetilat ja ihmissuhdeongelmat yhdistyvät taitavasti joulun loskaan, pimeään ja kylmään. Vierailu sairaalassa kuolevan isoäidin luona käynnistää hetkeksi lapsuuden muistot, mutta päällimmäiseksi lukijalle jää yksinäisyyden, juurettomuuden ja kodittomuuden kokemus. Teoksen taustalla oleva kertoja tuntuu olevan selvillä kuvattavansa kulissielämän takana piilevästä todellisesta tunnetilasta.

Kulttuurierojen kuvaus on teoksen tärkeä kerros ja antaa kirjailijalle mahdollisuuden koomisiin kielipeleihin. Suomalainen ruoka ja kielitaito eivät saa paljon pisteitä, vaikka ruisleivän valmistusmenetelmät ja talvisodan rintamajärjestelyt tulevatkin vävykandidaatin kanssa monen kielen avulla selväksi. Suomalaisen miehen mollaamisessa Laura voittaa kyllä kirkkaasti Sofi Oksasenkin.

Maailmankirjallisuudessa on monta koskettavaa kotiinpaluun kuvausta, joissa päähenkilö on retkellään sisäisesti kasvanut ja kypsynyt: löytänyt omaa identiteettiään. Kira Poutasen kirjasta tätä ulottuvuutta ei löydy. Kirjoittamisen taitoa toki on, mutta teoksen ainekset jäävät suurelta osin sulamatta, päälleliimatun tuntuisiksi.

Toisaalta Kotimatka-romaani lienee myös hyvin todellinen nykyajan nuoren kuvaus. Monet toteuttavat elämänsä unelmaa ulkomailla, irti läheisistään, kulttuuristaan ja juuristaan. Jos teos ei kosketa, ehkä vika onkin lukijassa: sota-ajan ja evakkomatkat kokenut arvioi helposti nykykirjoja oman elämänhistoriansa ja arvomaailmansa pohjalta.

SALLI HUOTILAINEN