Kalamies Juhani Aho kirjana
11.12.2009 4:00
Kirjan kuvitusta: Juhani Aho solmii perhon siimaan Huopanankosken partaalla vuonna 1912.
Kuvaaja: Museoviraston kuva-arkisto /
R. Ahonius
Kirjamies Juhani Aho kalamiehenä. Juhani Ahon Kalastusperinneseura ry. 2009, 160 s. Toimituskunta: Tuomas Hinttula, Raimo Olkkonen, Kyösti Varis.Juhani Aho (1861-1921) kuuluu historian valossa suomalaisen kirjallisuushistorian merkkihenkilöihin. Kalastuksenharrastajat puolestaan pitävät Ahoa suomalaisessa kalastuskulttuurissa suurin piirtein yhtä tärkeänä hahmona kuin autourheilun harrastajat Kimi Räikköstä ralliautoilussa.
Juhani Ahon kalastuspersoonaa valaiseva uutuuskirja on puhdas kumarrus miehelle, jonka merkitystä suomalaisessa kalastuskirjallisuudessa ja urheilukalastuksen edistämisessä ei kukaan tohdi kiistää. Kun kirjan on toimittanut päähenkilön kulttia ylläpitävä yhdistys, ei pidä ihmetellä, että Juhani Aho on tässä kirjassa hieno mies vailla virheitä.
Kaatoryyppyjä ei oteta, mutta kiertoteitse tehtyjen ilmaisujen perusteella on pääteltävissä, että Ahossa ei sentään ole kyse ihan silkasta pyhästä hengestä. Saivartelu sikseen! Juhani Aho kuvasi itseään enemmän kalamieheksi kuin kirjallisuusihmiseksi, ja tämä muistetaan kertoa myös kirjassa.
Useaan otteeseen. Kirjan toimittaminen on jäänyt sikäli hieman hakoteille, että useissa eri kirjoittajilta pyydetyt teksteissä toistetaan samoja asioita. Tämä selittyy osin sillä, että jotkut teksteistä on julkaistu aiemmin muissa yhteyksissä.
Asia käy toki selväksi. Juhani Aho rakasti kalastamista, etenkin sen jälkeen kun hän Karhulan suurmiehen, vuorineuvos William Ruthin (1839-1913) houkuttelema kulkeutui keskisuomalaiselle Huopanankoskelle.
Kun kaveripiiriin kuului sen ajan merkittäviä vaikuttajia, joilla oli myös hyviä yhteyksiä Iso-Britanniaan, Aho huomasi pian olevansa perhoskoukussa. Hänestä sukeutui koskikalastusfriikki, joka odotti talvet kesäntuloa, jotta pääsisi taas Huopanankoskelle kalaan. Aho oli myös intomielinen koskien puolustaja, oman aikansa ympäristöradikaali, jolle järvisuomalainen, perkaamaton koskimaisema oli pyhä asia.
Juhani Ahon merkitys näkyy suomalaisessa luonnossa ja kalastuskulttuurissa edelleenkin. Huopanankoski ja muitakin Keski-Suomessa olevia koskia on 1900-luvun lopulla pyritty palauttamaan luonnontilaan. Työ jatkuu edelleen, ja näissä hankkeissa on usein vedottu Juhani Ahon nimeen.
Kirjan taitto on tyylikäs, joskin huononäköisen lukijan on hankala lukea tekstiä, joka on painettu väripohjalle. Valokuvat puolestaan ovat valkealla pohjalla. Graafisesta suunnittelusta vastaava Kyösti Varis lienee tavoitellut ulkoasuun sitä samaa herraskaista sävyä, joka kirjoittajakunta on tekstiosuudessa hakenut.
Suurin fontti taitaa löytyä kirjasta heti alusta, kun esitellään kirjan kirjoituskuntaa. Lukijalle tehdään selväksi, että artikkelien kirjoittajat diplomi-insinööri Antti Tuurista professori Juhani Niemeen ovat yhteiskuntamme parasta A-luokkaa. Viimeisessä luvussa esitellään perinneseura muistuttaen, että seuran jäsenillä on takanaan pitkä ja monipuolinen kokemus tehtävissä suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä.
MATTI TIEAHO
