Käänteitä kerrakseen
10.12.2009 4:00
Kaj Korkea-ahon esikoisromaanissa tiivistetään jännitystä alusta loppuun asti.
Kaj Korkea-aho: Katso minuun pienehen. Teos & Söderströms 2009. 288 s.Kaj Korkea-ahon esikoisromaani alkaa painajaismaisilla tuntemuksilla. Prologissa kokijana on pieni Kasper-poika, ensimmäisessä luvussa 23-vuotias Kasper.
Nuo tuntemukset luovat perustan omaperäiselle teokselle, jonka voisi luokitella esimerkiksi psykologiseksi jännitysromaaniksi.
Korkea-aho nimittäin ylläpitää jännitystä erinomaisesti alusta loppuun. Tarinan aikatasot sahaavat edestakaisin, ja luvut päättyvät usein tilanteisiin, joissa lukijan mielenkiintoa tyrkätään jännityksen avulla pykälää korkeammalle. Silloin ei auta kuin lukea eteenpäin - ja jännitys vain jatkuu.
Katso minuun pienehen tapahtuu ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Päähenkilö, 23-vuotias Kasper, työskentelee teurastamon varastossa ja seurustelee itseään muutamaa vuotta nuoremman Linan kanssa.
Elämä hymyilisi täydellisesti, ellei Linan äiti olisi niin kiihkeästi uskovainen, että hänen mielenterveytensä horjuu. Ja ellei Kasper itse kärsisi ajoittain piinaavasta tunteesta.
Romaanin jännite syntyy ristiriidasta. Se puolestaan syntyy Kasperin päässä, kun hän huomaa, että Linalla ei ole aikomustakaan jättää uskonnollista yhteisöä. Yhteisö puolestaan aiheuttaa Kasperissa inhon väristyksiä.
Korkea-aho kuvaa erinomaisesti sekä nuorta, herkkää ja viatontakin, rakkautta sekä mielen pimeämpää puolta, jota ihminen yrittää välillä tuskan hikeä puskien, välillä alitajuisesti, karistaa kauemmaksi.
Hyvän ja pahan, valon ja pimeyden vuorottelusta syntyy yhä tiheämpi jännitys.
Silti (vai juuri siksi?) lopun tapahtumien ennustaminen on lukiessa vaikeaa. Kannattaa kokeilla, veikkaan että yllätyt.
VILLE MIETTINEN
