Kirja-arvostelut

Etsijä ajattelun mullistajan puutarhassa

3.12.2009 4:00

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri. Romaani. 176 s. Otava 2009.Finlandia-palkitun (romaani Maan ääreen, 1999) journalistin, runoilijan ja kirjailijan Kristina Carlsonin toinen romaani Herra Darwinin puutarhuri on teos, jonka lukee nautinnokseen ja ilokseen nopsastikin, mutta jonka sulatteluun tarvitsee useita lukukertoja ja paljon aikaa.

Tarina on näennäisen yksinkertainen. Pienessä kentiläiskylässä asuu kuulu ja kunnioitettu herra Darwin, jonka walesilaissyntyistä puutarhuria Thomas Daviesia on kohtalo kovin koetellut. Vaimo on kuollut, lapset eivät ole kuin muut.

Kyläläisten ahdasta elämää on kuohuttanut muuan suntio, kelvoton heittiö, joka vei kolehtirahat ja ryyppäsi ehtoollisviinit, vietteli kunnon tytön - ja kehtaa vielä ilmestyä takaisin. Miehet päättävät antaa mokomalle sakinhivutusta olan takaa, ja tekevätkin sen. Arki jatkuu, näennäisesti entisellään.

Carlson kiepsauttaa tarinaa milloin kenenkin kyläläisen kerrottavaksi. Lukijalle avautuu näkökulmien kirjo samalla, kun kulloinkin äänessä vuorottelevien henkilöiden kieli milloin soi lyyrisenä, milloin rutisee ja röhähtelee. Häive Spoon River Antologiasta himmenee olemattomiin samalla, kun kerronta kiteytyy aforisminomaisiksi lauseiksi.

Kyläläisten sukupolvesta toiseen aina samanlaisena näyttäytynyt elämänpiiri lähtee murtumaan uusien ajatusten ja ajattelutapojen roiskahtaessa näkökulmahenkilöiden tietoisuuteen. Tiede tekee tehtäväänsä.

Herra Darwinin puutarhuri

antaa enemmän kuin siro ulkoinen muoto lupaa - kielessä on kauneutta, virkkeitten rytmissä runon poljentoa, sisältöön upotettu teemoja, joiden erittely ja joiden parissa viipyily tarjoaa ajatukselle askarrusta.

Me tarvitsemme tällaista kirjallisuutta rönsyilevän ja mitäänsanomattoman dickensjäljittelyn, itseään toistavan suomalaisen äijäuhoilun ja härskisti hengenviljelyn sivuuttavan tappoviihteen täydennykseksi. Carlson tarjoaa esteettisen elämyksen lisäksi hengen ravintoa, jota sivistyskansan kirjailijoilta on lupa odottaa.

ANNA-MAIJA JÄRVI-HERLEVI