Läpileikkaus Suomesta vuonna 2009
1.12.2009 4:00
Turkka Hautala: Salo, 320 s.
Gummerus 2009Turkka Hautalan kyydissä ei pitkästy. Tarkkanäköinen Hautala koukuttaa Salo-romaanissaan lukijan nivomalla toisiinsa kirjan 11 tarinaa ja kohtaloa. Skaala ulottuu it-miljonääristä maahanmuuttajapizzalähettiin.
Hautala kertoo lohduttomuudesta ja yksinäisyydestä hykerryttävästi ja koskettavasti. Voiko moinen yhdistelmä edes olla mahdollinen? Kyllä voi.
Suomalaisten elämä on Salossa viiltävän karua. Yhteisöllisyyden siteet haurastuvat elleivät jo ole katkenneet. Lukijan ei kuitenkaan tarvitse vaipua synkkyyteen. Kyynisyydellekään ei saa tukea. Hautala kun suhtautuu hahmoihinsa lämmöllä ja ymmärryksellä, jopa rakkaudella. Ja yksikin valonpilkahdus riittää usein elämän eliksiiriksi.
Hautala ui hahmojen nahkoihin. Esimerkiksi neljän seinän sisään juuttuneen tietokonenörtin elämää seuraa melkein kiusaantuneena, kuin tirkistelisi.
Nuorukainen on rakastunut ovisilmän kautta lehdenjakajaan. Tämän riipaisevampaa, järkyttävämpää ja samalla jotenkin hupaisaa nössönörttikuvausta ei ole olemassakaan. Se on niin tosi, että selkäpiitä karmii. Mihin tämä maailma on menossa? Tarvitaan nössönörttien pelastusohjelma. Heti!
Salo voisi olla mikä tahansa kaupunki Suomessa. It-miljonääri heti kirjan alussa tekee tiettäväksi, että matkapuhelinjätti jättää Salon. Tyhjyys kalvaa miljonääriä, joka pelaa shakkia ja keskustelee mielikuvitusvastustajan, Kevinin kanssa.
Hahmoista ehkä onnellisin on grillivaunun myyjä, joka tekee arkisia laupeudentöitä. Onni syntyy pienestä.
Hautalan kieli tarttuu aikaan hienosti. Parhaiten soljuu nuorten aikuisten käyttämä sanasto.
Hautalan Salo hamuaa turhankin laajaa spektriä tästä maasta ja sen ongelmista. Herkullisia tyyppejä jäi varmaan myös takataskuun.
Tämä romaani ei hienostele, vaikka sen tyylitaju on pettämätön. Se on täyttävä kuin pikkukaupungin grillistä ostettu lihapiirakka käristemakkaralla.
ANNE KOTIHARJU
