Topeliaanista tajunnanvirtaa
30.11.2009 4:00
Merete Mazzarella: Ei kaipuuta, ei surua - päivä Zacharias Topeliuksen elämässä-
Suom. Raija Rintamäki.
Tammi, 2009, 206 sivua.16. joulukuuta 1897 Topelius kirjoittaa muistikirjaansa ”lumipyryä ja koliikki”. Kirjailija, kirjallisuudentutkija Merete Mazzarellan käsittelyssä päivä saa laajemman sisällön.
Ei kaipuuta, ei surua jakaantuu kahteen osaan: romaaniin ja tutkimukseen. Mazzarella kutsuu romaania esseeromaaniksi, sillä juonenkuljetus, eeppisyys ja lukijaa koukuttavat rakenteet puuttuvat. Tilalla on yhden päivän tajunnanvirtaa.
Tässä on menneen Suomen Leopold Bloom, jonka mielenmaisemaan ulkoisesta todellisuudesta harhaillaan. Se maisema on kirjallisuutta, perheen sisäisiä jännitteitä, muistoja, kyllästymistä satusetä-rooliin. Eniten mietityttävät naiset; nuoruudenrakastetut ja omat tyttäret. Fiktiossa ollaan, toki Mazzarellalla on tukenaan laajat muistiinpanot, lähteet ja sitaatit.
Tutkimusosassa mielenmaisemat saavat jäädä. Luetellaan faktoja ja tapahtumia. Näkökulmien ero valottaa varsinkin todellisuuden suhteellisuutta: juhlahumunkin keskellä ajatukset ovat aina muuta.
Tavalliselle lukijalle Ei kaipuuta, ei surua on antoisa, mutta haastava. Tajunnanvirta on pikkutarkkaa ja verkkaista. Jännitteitä tai suuria tarinalinjoja ei ole. Tutkimusosa jää ulkokohtaiseksi. Pitää keskittyä, tietää, olla kiinnostunut. Ajoin puuduttaa.
Parhaimmillaan teos on kuitenkin lämmin ja ymmärtävä katsaus kansallisen kulttihahmon sielunelämään ja varsinkin sen kääntöpuoleen. Tämä Topelius on se, jonka suuri rakkaus kuoli aikaa sitten. Se haikea mies.
Leena-Kaisa Laakso
