Suursaari nyt ja ennen

Suursaaren luontoidylli on harhaa. Suursaari
Teksti Kauko Röyhkä,
kuvat Juha Metso,
Johnny Kniga 2009
151 sivuaKun valokuvaaja etsii kuvauskohteensa korkeammalta kuin oikeastaan on mahdollista, ja kun kirjailija tuntee aiheensa ja kuuntelee tarinankertojan tavoin ihmisiä, syntyy hieno kirja.

Juha Metso on kotkalainen, paljon tunnustusta saanut, valokuvaaja. Kauko Röyhkä tunnetaan muusikkona ja kirjailijana. Röyhkä on yksi tämän vuoden valtionpalkinnon saaneista taiteilijoista. Valokuvahistoriikki Suursaari on heidän yhteistyönsä tulos.

Työpari Röyhkä ja Metso ovat lähestyneet myyttistä Suursaarta reippaasti ja lämpimin sydämin. Kumpikin antaa tilaa menneisyydelle, saaren historialle ennen sotia. Siihen suomalaisten historia Suursaaressa päättyy.

Mutta myös nykyisyydelle, kuvista ja kerronnasta muodostuu realistinen, silti originelli kuva saaren nykyisistä asukkaista. Metso on kuvannut luontoa, esineitä ja saaren vakinaisia asukkaita, majakanvartioita. Röyhkä on tutkinut aihettaan, jututtanut nykysaarelaisten tuttuja ja evakkoon lähteneitä. Muistajia on enää vähän.

Metso kävi saaressa useasti ja löysi muuttumattomat maisemat: vuoret, metsät, kalliot, meren, ja muuttuneet maisemat: kylät joista ei ole jäljellä kuin kivijalat. Hän on löytänyt kuviinsa sodan merkkejä. Lähes luonnontilaan vaipuneen saaren kohtalonhetkistä kertovat bunkkerit ja piikkilankaesteet.

Toisaalta luonnontila ja idylli ovat harhaa. Sodan jälkeen saari on ollut lähes kokonaan suljettu sotilasalue. Enää saari ei ota vastaan pieniäkään määriä turisteja niin kuin vielä pari vuotta sitten.

Suuremoista, että Suursaaresta ovat nämä kuvat ja kertomukset, surullisetkin.

Jotkut näkymät ovat suorastaan vastenmielisiä, niin kuin rantaan hinattu, haaksirikkoutunut ja sitten ruostumisen edistämiseksi poltettu laiva. Laivoissa on jotain pyhää, laivan häpäiseminen on kuin häpäistäisiin elävää olentoa. Vastenmielisyys unohtuu kun katse siirtyy hylystä rantahiekalle, jossa laivan kirgialaiset purkajat pitävät lepotaukoa. Karheudesta syntyy kauneus, rumuus muuttuu estetiikaksi.

Kasinon raunioilla kasvaa hyvinvoiva koivu. Luonto ei kysele menneitä eikä sure tulevia, ei aina. Majakanvartija on koristellut vaatimattoman mökkinsä mikkihiirellä ja pienillä porsailla. Wald Disneyläinen kuvasto kohtaa aivan toisenlaisen maailman hymyillen.

Tekstiosuudessa Kauko Röyhkä käy läpi saaren historiaa ja kohtaa tämän päivän. Lähestymistapa ja mutkaton kerronta takaavat sen, että tutuissakin asioissa on tuore puraisu. Asiallinen kerrontatyyli jättää tilaa lukijan mieleen viriäville sanoille ja kuville. Ja koska Röyhkä välttää arvottavat sävyt, lukijalla on käsissään kolmannen sukupolven kertomus menetetystä Suursaaresta.

IRJA SINIVAARA