Gerry Birgit Ilvesheimo: Lykantropia. Johnny Kniga 2009. 290 sivua.Myytin ihmissudesta uskotaan alkaneen lykantropia-nimisestä psyykkisestä sairaudesta. Sitä sairastava kokee joko olevansa eläin tai olevansa muuttumassa eläimeksi. Gerry Birgit Ilvesheimon Lykantropian kannen kuva on tyylikkäästi yhtä sisällön kanssa. Onko kuvassa eläimen kallo vai rikkoutunut häpy ja viitteitä munasarjoista?

Franzizka Wolf syntyy Wienissä ensimmäisen maailmansodan alla. Hänen perheensä on kuin Buddenbrookeista, toimeentuleva, pidättyväinen, ahdas ajan hengen mukaan, ja ahdas perheen traditiossa.

Kun Franziska on lapsi, perhe nauttii maltillisesti päivällistä ja ”kuuluu vain veitsen kirske lautasta vastaan”. Samaan aikaan ulkona on sytytetty tulipaloja ja rahvasta ammutaan.

Franziskaa pidetään poikatyttönä. Kun vanhemmat huomaavat erilaisuuden, lapsi viedään lääkärintutkimuksiin. Ominaisuudet muuttuvat oireiksi, jotka johtavat leikkaukseen. Franziskasta ei löydy mitään erikoista, mikä ei tietenkään tyydytä rotuopin kriteerein varustettua lääkäriä.

Tehdään lisää kokeita, lasta kidutetaan, hänen sisuksiaan särkee. Lääkärissäkäynnit loppuvat vasta kun vanhemmilla ei ole enää rahaa ostaa lastaan ”normaaliksi”. Franziska alkaa toipua hiljalleen. Hänen taipumuksiaan ei onnistuttu silpomaan. Oopperassa istuessaan Franziska ihastuu nuoreen mieheen, joka on näyttämön ulkopuolella nainen.

Aikuistuttuaan esteettisyyttä ympärilleen haluava Franziska on edelleen rikki. Hän vihaa ”kiemuraisia rakennuksia, barokin ja renessanssin perverssejä jäljitelmiä” ja aikoo arkkitehdiksi. Ehkä hän kokee ruumiinsa - joka ei saanut kehittyä sellaiseksi mikä se on - kuuluvaksi kotinsa esineisiin jotka ”kaikki ovat käppyrällä kuin hysteerikko Freudin tapausselostuksessa”.

Ilvesheimon kuvaama 30-luku tuo mieleen nuoren Olavi Paavolaisen. Kesällä 1933 Franziska on ”riittävän itsevarma pukeutuakseen dandyksi”. Alkavat nuoren lesbon elämänpituiset vaellusvuodet. Alkoholia, snobia seuraa, rakkautta ja sukupuolisuutta, nopeita autoja, riitoja perheen kanssa. Miten Franziska voisi olla tasapainoinen kaiken kokemansa jälkeen?

Voimistuvalle natsipuolueelle Franziskan värikäs seurapiiri edustaa rappiota ja uhkaa puhtaan rodun pyrkimyksille. Lykantropiaa lukiessa ei voi olla tekemättä rinnastuksia tämän päivään ilmiöihin.

Kirjailijan kolmannen romaanin johtoteemana kulkee myytti Antiikin Minotauroksesta ja labyrintin vangista. Lykantropia on kirjoitettu mikrohistorian keinoin historialliseen viitekehykseen. Ihailen Gerry Birgit Ilvesheimon kieltä: lyhyitä lauseita, novellimaisia kauniita kertomuksia joita tuska puristaa, viisautta, huumoria. Ilvesheimo kuvaa hirmuisen hyvin 1930-lukua, jatsin ja swingin kepeyttä, eurooppalaisuutta jota natsisotilaan rautakorko häpäisee.

IRJA SINIVAARA