Suomi upottaa Yhdysvallat

Teemu Kaskinen: Sinulle, yö. Romaani. WSOY: 2009.Suomi on sodassa Norjaa ja Yhdysvaltoja vastaan. Eletään tässä ajassa tai aivan lähitulevaisuudessa. Suomalainen sotakalusto ja sodankäyntitapa noudattaa nykyisiä doktriinejä ainakin rivimiestasolla. Venäjäkin on mukana, mutta vain loppuratkaisussa.

Tällainen on miljöö joutsenolaisen esikoiskirjailijan Teemu Kaskisen romaanissa. Slaavilaisen filologian maisteri, näytelmäkirjailija ja suomentaja kuvaa kylmän viileästi, miten rivimies kokee nykysodan korvessa ja kaupungissa. Sodan suuret linjat jäävät näin ollen arvailujen varaan, eikä niitä tarvitakaan.

Tämä kirja on sodanvastainen teos nykytyyliin. Siinä mässäillään väkivaltakohtauksilla. Kaskisen kynä liikkuu yksityiskohdissa hitaasti ja tarkasti kuin elokuvahidastus. Tarinankerronnan eteneminenkin noudattaa nykyaikaisen romaanitaiteen tapaan elokuvan sykettä. Eteenpäin mennään rajuilla leikkauksilla.

Sota on paitsi hyökkäystä ja odottamista myös surrealistisia sattumuksia. Jossain kohdissa Kaskisen kerronta tuo mieleen Veijo Meren Manillaköyden, jossain kohdissa hän kertoo kuin Matti Ijäs elokuvissaan. Sinulle, yö -teoksen lukupinta on kuitenkin kylmä kuin Pasi-joukkojenkuljetusvaunun kylki sen jälkeen, kun se on täysosuman jälkeen jäähtynyt lappilaiseen korpeen.

Kertausharjoituksissa käyneet löytävät tarkasta kerronnasta paljon tuttuja elementtejä, mikä viehättää ja lähentää näin kertomusta erityisesti kertausikäpolveen kuuluvassa lukijakunnassa.

Henkilöhahmot Kaskinen kuvaa ulkonäön ja toiminnan kautta. Kersantti Penttilä on kirjan hahmoista päähenkilön lisäksi muistettavin. Hän on yhtä aikaa täysin kieroutunut, sadistinen luonne ja erinomainen sotamies, joka kyykyttää ryhmäänsä ylivoimaiseen tapaansa, oli tilanne millainen tahansa. Sodassa myös laittomuudet jäävät yleisen tappamisen varjoon, eikä Penttilä epäröi käyttää oman käden oikeutta. Kovissa tilanteissa kovuus luo johtajuutta ryhmään.

Päähenkilö, korpraali Männistö liikkuu ryhmänsä mukana kuin kone. Sodan ikeessä tunteettomuus on valttia, eikä ketään kiinnosta mikään, joka on oman taistelusektorin ulkopuolella, vähiten isänmaan etu. Korpraali Männistön tunne-elämä rajoittuu vahvoihin mutta lyhytkestoisiin hetkiin. Hän temppuilee niin miehillä, naisilla kuin sekä että.

Kun sota viimein loppuu, Männistö tekee ensimmäisen muitakin kuin omaa yksityisyyttään loukkaavan virheensä.

MATTI TIEAHO