Hyytävää ja hämmentävää, mutta hyvää

Ian McEwanin esikoisromaani on hurja tarina sisaruksista sivuraiteella. Ian McEwan: Sementtipuutarha (The Cement Garden). Suomentanut Eva Siikarla (suomennos on vuodelta 1980 romaanin ensimmäisestä suomenkielisestä julkaisusta, jonka kustansi Kirjayhtymä Oy). Otava: 2009. 134 s.Ian McEwanin esikoisromaani Sementtipuutarha ilmestyi alkukielisenä 1978 ja suomeksi ensimmäisen kerran 1980. Viimeisten runsaan kymmenen vuoden aikana McEwanista on tullut kansainvälinen menestyskirjailija. Nyt esikoinen on saatavana myös McEwanin nykyisen suomalaisen kustantajan, Otavan, käännöskirjasarjassa Otavan Kirjasto.

McEwanin romaaneille on tyypillistä vahva psykologinen jännite. Usein se liittyy johonkin järkyttävään konkreettiseen tapahtumaan. Nämä elementit ovat vahvoja teemoja myös Sementtipuutarhassa.

Kirjan alussa nelilapsisen perheen isä kuolee. Vähän myöhemmin lapset - 17-vuotias Julie, 15-vuotias Jack, 13-vuotias Sue ja 6-vuotias Tom - jäävät orvoiksi, kun myös sairaalloinen äiti menehtyy.

Kun vanhemmat ovat poissa, lapset alkavat huolehtia taloudesta parhaaksi katsomillaan keinoilla. Nämä keinot saavat moraalisesti, fyysisesti ja mielenterveydellisesti arveluttavia sävyjä. Roolit yhteiskunnan ja saman perheen jäseninä alkavat kieroutua.

Kirjan tapahtumat nähdään Jackin kautta. Hän on jo ennen vanhempiensa kuolemia erakoitunut, kaikesta kodin ulkoisesta toiminnasta vieraantunut poika. Sementtipuutarha on hämmentävä lukukokemus. Kirjan tapahtumat ovat makaabereja, mutta päähenkilöt suhtautuvat niihin arkipäiväisesti tai muuten erikoisesti.

McEwan kirjoittaa jo tässä esikoisessaan vetävästi. Erona kirjailijan myöhempään tuotantoon on mielestäni se, että päähenkilöön ei yritetäkään liittää mitään erityisen sympaattista. Tarina hätkähdyttää ja samalla vangitsee. Tylyydessäänkin (tai juuri siksi) Sementtipuutarhaa voi suositella kaikille McEwanin ystäville.

VILLE MIETTINEN