Miehen tarina, ja toisen miehen
23.9.2009 4:00
Jörn Donner: Bergman: muistelma. 215 s. Otava 2009.Jörn Donner ei väitä olevansa kenenkään sielunystävä, ei ruotsalaisen elokuvan strindbergin Ingmar Bergmaninkaan, vaikka kiusausta sellaiseen kenties olisikin.
Mutta Bergmanin Donner tunsi, sillä tavoin kuin ihminen voi toisen ihmisen - työtoverin, saman piirin jäsenen - tuntea, tai taiteilija toisen taiteilijan. Siksi Donnerin kirjaamat muistot ja tuntemukset tapaamisista Ingmar Bergmanin kanssa, hänen elokuvistaan, niiden syntyyn, rahoittamiseen ja tuottamiseen liittyneistä sattumuksista ja muista vaiheista ovat kiinnostavia. Ne valaisevat jotakin sellaista puolta Bergmanista, josta vain Donner on kykenevä kirjoittamaan.
Samalla Donner kirjoittaa itsestään ja omasta työstään, vilauttaa privaatimpaakin osastoa syöpäpotilaan osaa myöten, joten oikeastaan kyseessä on eräänlainen kaksoiselämäkerta, joka koostuu elämäkerrallisesta ja omaelämäkerrallisesta aineistosta.
Donner tarttuu olennaiseen, oli kyse Bergmanin elämän reunaehdoista eli ruotsalaisesta sosialidemokratian läpäisemästä yhteiskunnasta, tai hänen persoonastaan. Kuten: ”On paljon niitä, jotka uskovat, että ensimmäinen sosiaaliryhmä eli rikkaat ja korkeapalkkaiset elävät yhteiskunnassa loisina. Ingmar Bergman, joka on maksanut noin 500 000 kruunua veroja vuodessa, vaikuttaa heidän mielikuvissaan ehkä loiselta verrattuna niihin moniin työläisiin, jotka mieluummin laistavat työstä kuin maksavat siitä veroa.” Tai: ”Bergmanin itsetunnolla ei ollut paljonkaan tekemistä ulkoisen maineen kanssa. Luovana ihmisenä häntä kalvoivat usein epäilyt, mutta hän voitti ne työnteolla.”
En väitä, että Donnerin teksti olisi sana sanalta ikimuistoista. En viitsisi lukea paria-kolmea tiettyä lausetta, jos saisin valita. Mutta mistään hinnasta en jättäisi juuri tätä Donnerin kirjoista ja Bergmania käsittelevistä kirjoista lukematta.
Muistot 60-luvun henkisestä ilmapiiristä, Suomen ahdingosta Neuvostoliiton varjossa vertautuvat siihen miten on nyt. Esimerkiksi. Bergmanin elokuvat, niiden merkitys avautuu elokuva-alan ammattilaisen näkökulmasta.
Ja kaikki mitä Donner kirjoittaa taiteilijan osasta on aivan totta, piru vie, aivan totta.
ANNA-MAIJA JÄRVI-HERLEVI
