Mitä herkin sielu heittää komeita kolmosia

Isän mielestä elämä on osa koripalloa, mutta pelaajapoika ei välttämättä allekirjoita edes toisinpäin asetettua väitettä. Juuso Vesala: Kaksoiskuljetus. Nuorisoromaani. WSOY 2009.Santtu Satermo on häkellyttävän hyvä nuorukainen, oikein liikuttavan ihana. Yhdeksäsluokkalainen Santtu pelaa koripalloa ja heittää varmoja, komeita kolmosia. Toisin kuin isänsä hän ei silti usko, että ”elämä on osa koripalloa”; päinvastoin, hän voi ainakin kuvitella, että antaa aikansa ihan muulle.

Santtu kantaa huolta ”tavallaan tyttöystävän” ja tämän pikkusiskon hyvinvoinnista. Yksi suudelma elähdyttää häntä niin, että hän uskoo muistavansa sen koko ikänsä. Isän kuumakallevouhkaamista poika häpeää ja pyytelee jopa isän puolesta anteeksi - mutta kohtelee silti isää kuin perhesuhteiden hoitamisen käsikirjan mallikelpoisesti tenttinyt. Paras kaveri Kettunen paitsi kuuluu samaan Slam-Boysin joukkueeseen myös soittaa Virastosika-nimisessä bändissä, ja kun bändikisa sattuu samaksi päiväksi kuin kauden tärkein peli. Santtu toivoo, että visainen tilanne ratkeaa kaikille sopivasti.

Jopa Santun hölmö mokailu bilekänneineen vahvistaa kuvan mitä kunnollisimmasta pojasta. Santtu ymmärtää heti, mikä meni pieleen ja mitä sitten pitää tehdä.

Pelikentän kunkun kuoressa asuu mitä herkin sielu.

Kaksoiskuljetus viittaa moneen suuntaan. Pelissä se on Santun ajatuskatkoksensa takia tekemä virhe, ja siitä on harmilliset seuraukset. Episodi tiivistää kirjan teeman. ”Täytyy myöntää, että tunnelmat olivat ristiriitaiset. Hävitty matsi ja koutsin sekä Maken kuittailut ottivat kupoliin, mutta toisella puolella vaakakupissa fiilistä nosti Hennan viesti.” Elämässä on paljon muutakin merkityksellistä kuin koripallo.

Kaksoiskuljetus koskee myös kirjan juonta. Kertojana on Santtu itse, ja hän antaa lukijansa jännittää, mitä tapahtuu suunnalla ja mitä tapahtuu toisella.

Dramaattisin kaksoiskuljetus sitten Kettusen matka Tampereen bändikisasta Helsinkiin SM-otteluun. Edes kahdella autolla matka ei suju suunnitelmien mukaan. Se saa jopa Santun isän miettimään, mikä onkaan tärkeintä.

Kerronta etenee sujuvasti ja rennonlaisesti. Paikoin Santtu nostaa kertojanroolinsa näkyväksi sentyyppisillä huomautuksilla kuin ”Kutsun isääni Makeksi, koska kaikki tekevät niin” ja ”Kerron siitä hieman myöhemmin”. Ne muistuttavat lukijalle, että kiihkeimpiäkin pyörteitä voi kuunnella yhden henkilön tulkintoina, ne eivät vyöry niskaan tässä ja nyt. Sitä paitsi ne ovat hauskoja.

Lajiselostusta on melkoisen paljon. Lajia vähemmän harrastavilla voi olla pinkomista pallon perässä, kun strategia elää ja kuviot vaihtuvat.

Muutamat puhelinkeskustelut on raportoitu aika pitkinä jorinoina.

Juha Vesala on Kouvolan Sanomien urheilutoimittaja. Hän on siirtänyt Santtu Satermon havaittaviksi sekä urheiluun että toimittajuuteen liittyviä epäyleviäkin asioita.

Naapurikaupungista huiskutellaan pariin kertaan Kotkan suuntaan. Vesala antaa myös kertojansa tietää, että joillekuille kotkalaisille karhulalaisuus on ydinasia.

PÄIVI TAUSSI