Saari on kohtalo
9.9.2009 4:00
Irja Sinivaara: Sinisiin ilmoihin. Romaani, 254 s. Tammi 2009.Irja Sinivaaran uusi kirja on runollinen romaani 30-luvun ihmiskohtaloista ja samalla oodi Suursaarelle. Siinä yksityisen ihmisen tarina kietoutuu elämän kohtaloon, syrjäisen saaren erityiseen ilmapiiriin ja historialliseen aikaan.
Ida on tullut Suursaareen sylilapsen kanssa 16 vuotta sitten ja asunut Suomalaisen sukutaloa koko sen ajan, vaikkei sukua olekaan. Nyt kesällä 1939 Sanni on kasvanut sylilapsesta nuoreksi naiseksi ja Ida pohtii oman elämänsä vaiheita. Muutkin henkilöt - talossa lomailevat vieraat, kamarin lakanoissa viihtyvä kesämies Erik Granfors sekä vesikauhuinen kaltoin kohdeltu Vili - on elämä kuin vihoissaan saarelle viskannut. Idan toinen kesämies Anders, talon omistaja, ei tule saarelle ollenkaan.
Romaani lähtee liikkeelle rauhallisesti, verkkaisin lausein. Kesän 1939 tapahtumat kesäkuun alusta aina lokakuulle kutoutuvat yhteen menneisyyden kanssa niin kuin raidat Idan räsymatoissa. Koska oli vaikea päättää seuraavan raidan väriä, piti kutominen jättää hetkeksi kesken. Sinivaara valottaa menneitä ensin vain pienin piipahduksin, ja pitkään on epäselvää, minkälainen kohtalo Idan saarelle toi ja mikä on hänen suhteensa muihin henkilöihin.
Kuvaus Idan elämästä saarella kasvaa eheämmäksi mitä pidemmälle kesä kuluu. Sinivaara ei paiskaa Idan tekoja näkyvin yhtäkkiä, vaan dramatiikka rakentuu hänen lähes hellästä suhtautumisesta päähenkilöönsä, joka ei ole ollenkaan virheetön. Idan henkilöhahmon tekee kiinnostavaksi juuri monitasoisuus: hänessä on runsaasti ominaisuuksia ja siksi hän on uskottavasti ihminen. Idassa on luonnosta voimansa saavaa elämäniloa, joka nostaa hänet lentoon niin kuin V.A. Koskenniemen runosta ”Leivoselle” lainattu kirjan nimikin sanoo, sinisiin ilmoihin.
Idalla on alusta lähtien ollut vahva halu oppia saarelaiseksi ja sillä tavoin sovittaa omat väärät tekonsa. Hän kokee saaren kohtalokseen. Saarelaisten silmissä hän on kuitenkin aina muukalainen, jonka siellä oloa ihmetellään. Ida kuitenkin ottaa saaren niin kuin saari ottaa hänet. Sen sijaan kesävieraita, joita 30-luvun lopun kukoistava matkailu on tuonut saareen lomailemaan, saarelaiset vain sietävät lievällä halveksunnalla.
Hellyyttä on kirjoittajan suhtautumisessa itse Suursaareenkin, jota hän kuvaa kuin elävää olentoa. Aivan kuin saaren erityiset olosuhteet, sen eristyneisyys ja omalaatuisuus vaikuttaisivat ihmisiin voimakkaammin kuin mikään muu elämässä. ”Saaressa murhe tapahtuu silloin kun ei pitäisi tapahtua mitään. Rauhallinen hetki on altis uusille suruille. Se on väärin siivosti eläviä ihmisiä kohtaan, jotka tekevät parhaansa elääkseen kohtalonsa kanssa.”
Keveyttä ja huumoria kirjaan tuovat monet hämmentävät tarinat ihmisten tekemisistä sekä varsinkin taiteilija Ahman ja hänen naisystävänsä Rouva Muusan hervottomat vaiheet. Sinivaara on tehnyt pariskunnasta loistavan karikatyyrin, jonka tekotaiteellisuus paistaa saaren toisesta päästä toiseen.
Mutta kirjailijan lempeys voittaa Rouva Muusankin kohdalla. Loppukesästä tapahtumat johtavat tilanteeseen, jossa Ida, Sanni ja Rouva Muusa asustavat talossa kolmisin. Ida voittaa Rouva Muusaa kohtaan tuntemansa vastenmielisyyden, ja naisten välille syntyy uusi läheisyys, josta kukin voi taas lähteä jatkamaan omaa matkaansa. Lähentymiseen vaikuttaa tulossa oleva maailmansota, mutta myös saaren voima.
SOILI HÄMÄLÄINEN
