Vauhtia, kommelluksia ja uuden opettelua

Poikia lukemaan houkuttelevien kirjasarjojen itsenäiset jatko-osat vievät lukijan karting-radalle, lahopäisen rehtorin oppiin ja murisevaan metsään. Tuija Lehtinen: Hanaa, Vintiöt! Otava, 2009, 158 sivua.
Tapani Bagge: Urho ja kammottava lumimies. Markus Majaluoma, kuvitus. Tammi, 2009, 118 sivua.
Hannu Hirvonen: Tärisevä traktori. Pia Sakki, kuvitus. Tammi, 2009, 86 sivua.Tuija Lehtisen Hanaa, Vintiöt! on jatkoa kartingmaailmaan sijoittuvan sarjan avausteokselle Karting Team Vintiöt. Veljekset Nikke, Vesa ja Roope ovat kartingin intohimoisia harrastajia.

Roope, veljeksistä vanhin, on kahden kodin välillä seilaava, toisinaan hermoja raastava varhaisteini. Vesan ja Niken äiti saa tuta nahoissaan lapsipuolensa ailahdukset, aivan kuten kaikki muutkin Roopen oikkujen tielle osuvat.

Kirja kuvaa karting-kisoja, rämäpäistä vauhtia ja veljesten mittelöä uskottavasti ja hauskasti keskimmäisen pojan, Vesan, näkökulmasta. Kolmikon persoonat ovat keskenään hyvin erilaisia, mikä näkyy myös ajoradalla.

Nahinoistaan huolimatta veljekset tukevat toisiaan kukin omalla, suloisen kömpelöllä tavallaan. Kirjasarja on selkeästi suunnattu pojille, muttei mikään estä tyttöjäkään siihen tarttumasta. Vauhtiradalla kisaa myös bensankatkuun tottuneita tyttöjä.

Tapani Baggen Urho-sarjaa tähdittää puolestaan kaljupäinen lapsinero Urho, joka erehdyttävästi muistuttaa edesmennyttä tasavallan presidenttiä. Kekkosen näyttäytyminen lähes myyttisenä kansakunnan isähahmona asettuu kontekstiinsa, kun hän rinnastuu kieli poskessa kirjoitetun kirjasarjan pikkuneropattiin.

Teoksessa Urho ja kammottava lumimies on kaksitoista lyhyttarinaa, jotka noudattavat samaa rakennetta: alkutilanne, konflikti, ratkaisu. Nämä kontrolloidut kertomukset, jotka automaattisesti tekevät Urhosta sankarin, muistuttavat hieman pikku-Kalle -vitsejä. Parhaimmillaan ähäkutti-tilanteet saavat naurun kuplimaan, mutteivät joka kerta.

Auktoriteettisuhteet kiepsahtavat kertomuksissa päälaelleen, kun 7-vuotias Urho pelastaa rehtorin monenmoisesta pinteestä. Teos viehättänee erityisesti poikalukijoita autojen, kalastuksen ja jääkiekon ympärille rakennetulla tilannekomiikallaan. Markus Majaluoman mustavalkoinen kuvitus taas huvittanee erityisesti aikuislukijaa. Kuvitus on nokkelaa, mutta sen herkullisimmat tasot tuskin avautuvat aivan nuorimmille.

Tärisevä traktori on puolestaan Hannu Hirvosen lämminhenkinen ylistys lukutaidolle, erilaisuuden hyväksymiselle ja ystävyydelle. Teos sopii yhtälailla sekä tyttöjen että poikien itse luettavaksi.

Pia Sakin mustavalkoinen kuvitus on ihastuttavan lempeää ja kodikasta, mikä tukee tarinan yleistunnelmaa onnistuneesti. Pieni punainen traktori saa metsäneläimet tolaltaan. Voiko koneisiin luottaa? Hiirilapset osoittavat ensimmäisinä ennakkoluulottomuutta ja tekevät tuttavuutta tarktoriin. R-kirjaimen harjoittelu tapahtuu kuin varkain. Mikä onkaan kyseessä: fraktori, kraktori, praktori vai traktori?

Lopulta eläimet löytävät koneesta jotakin, mihin samaistua: karhu koneen otsomaisen vahvuuden, kettu sen punaisen värin, krokotiili traktorin ratashampaat. Vieraasta tulee heti hieman tutumpi. Ystävyys katsoo pintaa syvemmälle, yhtäläisyyksiin erojen sijaan.

Elina Syrjänen