Kuka peilistä kurkistaa?
2.9.2009 4:00
Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli. Romaani, suom. Tarja Härkönen ja Anu Partanen. 607 s. Otava 2009.Espanjalainen elokuvakäsikirjoittaja ja suosikkikirjailija Rioz Zafón hallitsee kirjallisen käsityön kaikki salaisuudet. Hän on kuin Victor Hugo ja Dostojevski, molemmat Dumasit, Herman Hesse ja Michael Ondaatje yhdeksi puristettuna. Sitä paitsi hän rakastaa Barcelonaa ja herättää lukijassa kaipuun päästä sinne.
Oli Enkelipeli miten laskelmoitua tekstiä tahansa, tuoreelta se maistuu. Minäkertoja David Martin, väkivaltaisen isänsä raa’an kuoleman todistanut piruparka, elää ankeata nuoruutta Francoa edeltäneen ajan Espanjassa. Hän kirjoittaa ensin henkensä pitimiksi, sittemmin henkensä edestä. Hän rakastuu ja rakastaa, kasvaa todelliseen ystävyyteen, näkee liiaksi verta ja kuolemaa. Hän ajattelee - niin, eihän hän ajattele eikä edes elä, mutta lukija uskoo häneen.
Ruiz Zafón käy kiivaasti ja viisaasti rakentamaan salaisuuksien katedraalia, jonka goottilaista muotoa kannattelee lukemis- ja kirjoittamisprosessin tarkka tuntemus. Kirjailija leikittelee lukijansa kanssa kuin kissa hiirellä tietäen koko ajan vuorenvarmasti, kuka peliä hallitsee. Samalla kun hän hyödyntää myyttiä hyvän ja pahan tiedon puusta, hän kylvää joukkoon terävää uskontojen ja hengellisen vallanpidon kritiikkiä, toimintaelokuvien käänteitä, ja pyyhkäisee yhteiskunnallisia luokka- ja valtarakenteita hieman kenolleen.
Minut Enkelipeli valloitti, muttei pelkästään vauhdikkuutensa, erinomaisen kielen ja tyylin sekä hengittävän ja tuntevan henkilögalleriansa vuoksi. Minuun teki suuren vaikutuksen C.S.Lewisin Narnia-sarjasta tuttu kysymys ajan luonteesta. Ruiz Zafón antaa tukkapöllyä käsitykselle tulevaisuuteen suuntautuvasta ajan virrasta.
Siinä missä Narniaan mennään varahuoneen ovesta tai loikitaan eri todellisuuksiin, myös Enkelipelin aika on tässä, mennyt, silloin ja tulevaisuudessa. Se yllyttää pohtimaan ajan olemusta, muistojen totuusarvoa ja kysymystä todellisuuden luonteesta. Mutta sen se tekee hyvin viihdyttävästi.
ANNA-MAIJA JÄRVI-HERLEVI
