Parisuhteiden purkua, paritusta ja jokunen murha

15.7.2009 4:00 | Päivitetty: 20.7.2009 15:10
Martti Linnan edellisessäkin kirjassa esiintynyt poliisi saa sukkuloida epäiltynä ja tutkijana - ja tekoterapian kriitikkona.

Martti Linna: Tammikoti. Avioliitto- ja rikosromaani. Myllylahti 2009.Haminalaisen Martti Linnan kolmas romaani limittää kaksi yhteiskunnallista kysymystä. Toinen on avioerojen runsaus kaikki vaikutuksineen. Toinen on seksibisnes ja siihen liittyvä rikollisuus. Juonteet kohtaavat Tammikodissa.

Tammikoti, paikka, on periaatteessa jännittävä luomus. Suuri tammi kuuluu suomalaisiin myytteihin, ja myös muissa eurooppalaisissa kulttuureissa se on mahtavien jumalien tyyssija.

Romaanin Tammikoti sijaitsee myyttiä vahventavasti Tammistossa, ja Tammisto taas on mitä arkisimmin ”jossakin Keski-Suomen hevonkuusessa”.

Tammikodissa harjoitetaan terapiaa, ja epäilemättä yrittäjä käärii siitä hyvät rahat. Liikeidea ironisoi eheytymis-, löytämis-, hyväksymis- ja rakastamisterapioita kääntämällä pyrkimykset nurinpäin. Eronnut Pertti, kuten yrittäjä toistuvasti romaanissa esitellään, haluaa opettaa asiakkaansa huomaamaan kaikki ex-puolison viat. ”Jos minä saisin päättää, niin tämän maan jokainen niin sanottu avioliittoneuvoja vedettäisiin kaulastaan valopylvääseen”, Pertti sanoo. Paikassa käytävä keskustelu on juuri niin äklöttävää kuin omatekoisten ihmissuhdekonsulttien kannustama puhe voi olla.

Valitettavasti ironia ei kannattele loppuun asti. Istuntoja ja istuntojen lätinöitä kuvataan perusteellisesti, ja se lakkaa kiinnostamasta. Oikeana sisältönä se nimittäin on puutaheinää - tai ainakin toivon, että Tammikodin kaltainen humpuukirahastamo on pelkkä kirjailijan sepite, niin että sen hulluuksien seikkaperäisellä paljastamisella ei ole kauheasti merkitystä.

Virolainen Kadri myy kylällä seksiä isäntänsä tiliin. Isäntä on yksi kylällä arvostettuja miehiä. Laitonta toimintaa harjoittava mies puhuu asioista poliisinkin kuullen lähes avoimesti. Hän ei taida tietää Reijo Sudenmaan ammattia.

Kun Kadri tuli ankeana myöhäissyksyn iltana Suomeen, hän ajatteli kevättä ja Tarton kukkivia tuomia. Kauniista ajatuksistaan huolimatta hän tuskin oli ihan viaton tyttöparka, hän luultavasti tiesi, mitä oli tekemässä.

Kadrin ammatin kuvaus on tyynen naturalistista.

Yksi Tammikodin asiakkaista on Martti Linnan edellisessäkin kirjassa esiintynyt rikosylikonstaapeli Sudenmaa. Kun murhia tapahtuu, Sudenmaa saa sukkuloida epäiltynä ja tutkijana.

Sudenmaa on kohtalaisen mielenkiintoinen tyyppi. Hänestä on jopa Tammikodin toiminnan kyseenalaistajaksi. Kadrin ääntä tai ajatuksia olisin kuunnellut enemmänkin, mutta valitettavasti hänen osansa on olla jokseenkin hiljaa. Taksiyrittäjä Vilenkin olisi voinut valaista hiukan enemmän sitä, mitä hänen päässään liikkui.

Mutta aika monet kirjan henkilöt ovat yhdentekeviä pintasipaisuja.

Parisuhteiden purun, parituksen ja jokusen murhan romaani alkaa uteliaisuuden herättävästi, mutta ote löystyy. Polkujen yhyttäminen ei tunnu ihan luontevalta.

PÄIVI TAUSSI

Martti Linna


Haminalainen kirjailija.
Esikoisromaani Syysmarkkinat (Otava 2005).
Dekkari Ahventen valtakunta (Myllylahti 2007).
Uusin kirja Tammikoti (Myllylahti 2009).