Keijo Korhonen (s. 1934), Suomen ulkoministeriön huippuvirkamiehenä ansioitunut entinen ulkoministeri ja Helsingin yliopiston poliittisen historian professori, on mitä pätevin ja sopivin tietäjä kirjoittamaan suomeksi presidentti George W. Bushin (s. 1946) kahdeksan vuotta kestäneen valtakauden aikaansaannoksista ja perinnöstä.

Korhonen on työkseen seurannut USA:n politiikkaa vuodesta 1963 lähtien ja asunut Yhdysvalloissa yhteensä jopa 25 vuotta. WSOY:n julkaisema pamfletti osoittaa, että Arizonan yliopiston vierailevana professorina yhä vaikuttava Korhonen on käytellyt terävää kynäänsä yhtä taidokkaasti kuin aikaisemminkin, esimerkiksi kolmessa muistelmateoksessaan.

Tämän jutun otsikoksi on poimittu Korhosen saatesanojen ensimmäinen virke. Pamfletin luettuaan hänen kanssaan ei voi olla kuin samaa mieltä; 300 miljoonan asukkaan Pohjois-Amerikan Yhdysvallat on oman lajisensa maa, joka monia ihastuttaa ja toisia vihastuttaa.

Vaikka pamfletti on valmistunut ja painettu juuri ennen syyskuussa Wall Streetiltä maailmanlaajuiseksi levinnyttä finanssikriisiä ja Valkoisen talon isännyyttä tavoittelevien presidenttiehdokkaiden vaalitaistelun kalkkiviivoja, teoksen anti ei vanhene hetimiten nykyisen isännän seuraajan asetuttua taloksi. Korhosella on niin hyvät tiedot presidentti Bushin ja hänen lähimpien aseenkantajiensa edesottamuksista eli pyrkimyksestä Pax Americanan - USA-johtoisen maailmanjärjestyksen luomiseen ja vakiinnuttamiseen, että lukija löytää hänen tekstistään vastauksia kysymyksiinsä vielä vuosien kuluttuakin.

Korhonen tekee huolellisesti selkoa siitä, mihin kaikkeen presidentti Bush kumppaneineen ryhtyi vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen, ja miten valheellisten tietojen viitoittamalla tiellä päädyttiin USA:n kansalaisten suuren enemmistön kannattamaan ns. terrorismin vastaiseen sotaan, jonka Bushin seuraaja saa nyt päänvaivakseen.

Amerikkalaisia kuohutti Korhosen mielestä 11.09.01. jälkeen ennen muuta se, että joku uskalsi hyökätä heitä vastaan. Loukattu ylpeys ruokki kostonhalua, joka elähdytti koko kansakuntaa Bushin toisen virkakauden toiselle puoliskolle asti, ja on seitsemän vuoden aikana vaatinut laskemattoman määrän irakilaisia ja afganistanilaisia siviili- ja sotilasuhreja.

Amerikkalaisista sotilaista Irakiin suunnatulla ristiretkellä on menettänyt henkensä yli 4000 ja haavoittunut yli 30 000. Henkisesti häiriintyneinä kotiutettujen määriä Pentagon ei ole paljastanut. Amerikkalaisuhrien määrä ei ole suuri, jos ja kun sitä verrataan Korhosen tavoin tilastotietoihin, joiden mukaan terrorismin vastaisen sodan vuosina USA:ssa on liikenneonnettomuuksissa kuollut 250 000 ja ammuttuna 170 000-200 000 ihmistä. Dollareita sotiminen on niellyt pyöreästi ilmaistuna ja laskutavasta riippuen 500-700 miljardia.

Korhonen arvioi, että USA ei vedä joukkojaan Irakista, öljylähteiden päältä, vielä moniin vuosiin, koska se on rakentanut ja varustanut Irakiin perustamansa tukikohdat pitkäikäisiksi ja kovaa kulutusta kestäviksi linnakkeiksi. USA:n sotilasmenojen päätä huimaavia summia selittää osaltaan sekin tieto, että supervallalla on tätä nykyä maailmalla 725 virallisesti tunnustettua tukikohtaa.

Presidentti Bushin ja hänen terrorismin vastaisen sotansa monivuotista kansansuosiota Korhonen valottaa havainnolla, jonka mukaan amerikkalaisten poliittiseen kulttuuriin on aina kuulunut tietty määrä ylemmyydentuntoa: "Suurvallan kansalaisten tapaan useimmat - monesti tiedostamattaan - uskovat maansa olevan omaa luokkaansa maailman kansojen joukossa."

Pamflettinsa loppupuolella Korhonen tiivistää, että G.W. Bushin tuhoisa perintö ei olekaan vain G.W. Bushin perintö: "Se on samalla amerikkalaisuuden osa. Bushilaisuuden juuret nousevat syvältä Yhdysvaltojen historiasta ja kulttuurista?Jokainen aito amerikkalainen kantaa mukanaan hitusen bushilaisuutta."

Presidentti Bushin lähimmiksi sotatovereiksi Korhonen nimeää äkeän varapresidentti Dick Cheneyn, puolustusministerinä pitkään rehvastelleen Donald Rumsfeldtin ja ulkoministeri Gondoleezza Ricen, joka Bushin ensimmäisellä kaudella oli hänen turvallisuuspoliittinen neuvonantajansa. Herttaisesti hymyilevä Rice ei Korhosen asteikolla erotu edukseen aseveljistä. Virkansa puolesta valehtelijan rooliin joutuneelle ex-puolustusministeri Colin Powellille Korhonen on kirjoittanut hyvän päästötodistuksen.

Yhdysvaltojen presidentillä on Korhosen mielestä niin suuri vaikutus maailman tapahtumiin, että oikeastaan kaikilla ihmisillä kaikissa maissa pitäisi olla oikeus osallistua hänen valintaansa. Ensi tiistaina (4.11.) järjestettävän presidentinvaalitaistelun loppuottelijat, John McCainin (s.1936) ja Barack Obaman (s.1961), heidän sukunsa, sanomisensa ja tekemisensä, Arizonan professori esittelee huolellisesti. Suosikkiaan hän ei nimeä, eikä liioin ennustele, kumpi voittaa.

Keijo Korhosen pamfletti on paitsi lukemisen myös säilyttämisen arvoinen. Hän on arvioinut ja arvottanut hyvin tuntemaansa "Amerikkaa" avoimin silmin ja mielin, ei toinen silmä puoliummessa kuten nykyinen ulkoministerimme ja monet muut nimekkäät USA-fanit. Korhonen raportoi havainnoistaan ja tiedoistaan asiallisesti, luotettavan tutkijan ottein.

JUKKA VEHKASALO