Amande Pilke esittää tyttöä, joka haluaa julkisuutta keinolla millä hyvänsä. Kuvaaja: First Floor Productions

Vuosaari (Suomi 2012)
Ohjaus: Aku Louhimies
Käsikirjoitus: Aku Louhimies, Mikko Kouki & Nina Repo
Rooleissa: Mikko Kouki, Antti Luusuaniemi, Amanda Pilke, Laura Birn, Asli Bayram, Pekka Strang, Matleena Kuusniemi
Kesto: 125 min
K-16Aku Louhimies on lahjakas elokuvaohjaaja, mutta teemojen puolesta hän on jäänyt pyörimään paikoilleen. Vuosaari on liiankin suoraa jatkoa Pahalle maalle (2005) ja Irtiottoja-sarjalle (2003). Kyseessä on monien ihmiskohtaloiden tilkkutäkki, jonka tyylilaji lähentelee puhdasta inhorealismia.

Kertomuskimaran vuosaarelaiset tuijottavat passiivisina Big Brotheria, ryystävät siideriä ja kuolaavat irtosuhteiden perässä. Elokuvan perustunnelma tuntuu kiteytyvän kohtaukseen, jossa koulupoikien lauma sylkee yksi toisensa jälkeen venäläispojan naamalle.

Tai kohtaukseen, jossa virolainen skinhead hakkaa afrikkalaistaustaisen Maken (Deogracias Masomi) päätä asvalttiin. Tai kohtaukseen jossa yksinhuoltajaisä (Mikko Kouki) virtsaa humalassa lumihankeen ja kaatuu lopulta itse perässä kinokseen.

Louhimies ei ujostele. Hän paukuttaa kaksituntisen verran katsojien päähän näkemystä, että nykypäivän kovien arvojen maailmassa heikot runnellaan armottomasti. Katsomiskokemuksena Vuosaari olisi tehokkaampi, elleivät käsikirjoittajat (Louhimies, Kouki ja Nina Repo) sortuisi muutamassa episodissa yksioikoisuuteen. Ihmisen pahuus on sen luonteista, että se esiintyy usein viekkaammin tai piilotellummin kuin mitä tekijät antavat ymmärtää.

Vuosaari pitää sisällään parhaimmillaan ihailtavaa autenttisuuden tuntua.

Aivan kuin todellakin kamera olisi todella salakuljetettu sisälle lähiön kerrostaloasuntoihin. Dialogia on kauttaaltaan luontevaa.

Erityisesti elokuvan nuoret näyttelijät vakuuttavat hahmojensa kohtaloiden tulkkeina. Lapsekas teinityttö (Amande Pilke) haaveilee pikajulkisuudesta.

Velkaantuneen Maken ja alkoholisoituneen Iiriksen (Laura Birn) suhteessa kihlaus puretaan ja uusitaan päivittäin. Pariskunnan toiveena loistaa pakko jonnekin.

Leikkauspöydälle olisi voinut jättää paljonkin. Mitä ihmettä esimerkiksi amerikkalaisen liikemiehen haahuilu tuo tarinalle? Toisaalta Matleena Kuusniemen, Pekka Strangin ja Lenna Kuurmaan välisen kolmiodraama olisi tarvinnut enemmän tilaa, jotta lopputulos olisi ollut muutakin kuin vilahdus keskiluokkaisen unelman kääntöpuolesta.

Tuukka Vartiainen