Selkäänpuukottajien vaalivankkuri
31.1.2012 0:00Vallan kääntöpuoli (The Ides of March, USA 2011). Ohjaus: George Clooney. Käsikirjoitus: George Clooney ja Grant Heslov. Rooleissa: George Clooney, Paul Giamatti, Ryan Gosling, Evan Rachel Wood, Marisa Tomei, Philip Seymour Hoffman. Kesto: 101 min. K-7.Vallan kääntöpuoli tulee sopivasti kotimaiseen levitykseen juuri omien presidentinvaaliemme kynnyksellä. George Clooney on tehnyt nasevan elokuvan vaalipelistä Yhdysvaltojen malliin.
Kyseessä on Clooneyn neljäs ohjaus. Suomessa elokuvateattereissakin esitetyt Salaisen agentin tunnustukset (2002) ja Good Night, and Good Luck
(2005) todistivat, että elokuvatähdellä on sekä pettämätöntä draamantajua että hyvää makua.
Tarina johdattaa katsojat keskelle Yhdysvaltojen demokraattisen puolueen esivaalikamppailua, jossa voitosta taistelee kaksi kovaa ehdokasta. Heistä liberaalimpi ja reformistisempi on Pennsylvanian kuvernööri Mike Morris (Clooney).
Morrisin kampanjaa vetää kokenut kehäkettu Paul Zara (Philip Seymour Hoffman), jonka oikea käsi on puolueen nuori lupaus Stephen Meyers (Ryan Gosling).
Idealismin nimeen vannova Meyers nousee tarinan moraaliseksi keskukseksi.
Sattumalta hän saa vaarallisen syntisäkin peiteltäväkseen. Sellaisen joka voisi tuhota koko Morrisin kampanjan. Mediapelissä sisältö kun jää mielikuvien jalkoihin. Eikä asiaa helpota, että ympärillä parveilee pahan ilman lintuja vastustajan kampanjapäälliköstä (Paul Giamatti) New York Timesin mielistelevään journalistiin (Marisa Tomei).
Clooney esittää kampanjoinnin julmana taisteluna kukkulan kuninkuudesta, jossa raakalaismaisin on aina vahvimmilla. Hävyttömästi tämän sodan eteen rakennetaan valtava kulissi, jonka edessä ehdokkaat latovat ulkoa opeteltuja latteuksiaan tähtilippujen heiluessa
Vallan kääntöpuolen vahvuus on, etteivät tekijät demonisoi hahmojaan.
Poliitikkojen tragediana esitettään, että menestymisen vaatimus on alistuminen likaisen pelin sääntöihin. Osa heistä näyttää lopuksi narkomaaneilta, joiden silmissä loistaa enää pakkomielteinen vallanjano.
Tuukka Vartiainen
Hyvää: Hienosti rakennettu, uskovatta esitys aiheesta.
Huonoa: Evan Rachel Woodin hahmo jää hahmotelmaksi.
Erityistä: Perustuu Beau Willimonin näytelmään.





















