Muuntuneena kauniisti olemassa

17.11.2012 0:00
Kuva: Sirkka Soukka
Entinen kahvila muuttui remontissa viihtyisäksi ”olohuoneeksi”, jonka kattoa valitettavasti haittaa ilmanvaihtolaitteiston kotelointi. Tapani Lemminkäisen lasimaalaus 1950-luvulta siirtyi tänne Kymin kirkon sakastista.
Entinen kahvila muuttui remontissa viihtyisäksi ”olohuoneeksi”, jonka kattoa valitettavasti haittaa ilmanvaihtolaitteiston kotelointi. Tapani Lemminkäisen lasimaalaus 1950-luvulta siirtyi tänne Kymin kirkon sakastista.

Karhulan seurakuntakeskus on esimerkki siitä, miten heiveröisen turvan ajastaan jälkeen jäänyt kaava tarjoaa arvorakennukselle. Voimassa oleva, lähes viisikymmentä vuotta sitten vahvistettu asemakaava ei sisällä mitään suojelullisia elementtejä.

Vuonna 1958 valmistunut seurakuntakeskus on arkkitehti Osmo Siparin työ, hieno ja ajalleen ominainen minimalistinen rakennus. Aikansa ansiokkainta arkkitehtuuria kuten kirkolliset rakennukset usein.

Seurakuntakeskus on toki mukana Kotkan kaupungin pienessä arkkitehtuurikohteiden esitteessä. Tämä ei kuitenkaan ole suojelullinen kannanotto vaan pikemmin hyvän tahdon ilmaus.

Kirkkolaki suojelee kaikki ennen vuotta 1917 valmistuneet kirkolliset rakennukset ja joukon nuorempia. Muidenkin kirkollisten kohteiden ulko- tai sisäasun olennainen muutos on silti etukäteen hyväksytettävä kirkkohallituksessa. Sama koskee purkamisaikeita.

Kaavallinen tai kirkkolain asettama suojelustatus ei kohdetta pelasta, ellei määräyksiä käsitetä ja noudateta. Paljon riippuu rakennuksen käyttäjien ja sen kohtelusta vastaavien asenneilmastosta.

Pahimmillaan jopa asukas voi pilata omistamansa suojelurakennuksen, koska ei ymmärrä sen arvoja tai ei piittaa niistä.

Seurakuntakeskus päätyi kokonaisvaltaiseen remonttiin, jonka suunnitteli Arkkitehtitoimisto Ulla Hovi Oy. Positiivisena yleistuloksena voisi nähdä, että rakennus valkeni ja valoistui. Sen merkitys kaupunkikuvassa korostui.

Tilajärjestelyjen myötä seurakunnan hajallaan olleita toimintoja voitiin keskittää. Talotekniikka uusiutui täysin ja energiatehokkuus koheni mm. lämpölasitettujen ikkunoiden ansiosta.

Uutta on massiivinen ilmanvaihtokonehuone matalan rakennuksen katolla. Se muuttaa alkuperäiset, matalaan seinäpintaan ja kapeaan kattolistaan perustuneet mittasuhteet täysin. Seinän mittainen katos lieventää vaikutelmaa.

Pihan uudistus palvelee esteettömyyttä. Tasomuutosten jälkeen portaiden aiheuttamat ongelmat ovat mennyttä aikaa.

Rakennuksen alkuperäisen ratkaisun yksi kohokohta on pääsisäänkäynti. Eteen avautuva, eri suunnista tulevaa luonnonvaloa hyödyntävä tilasarja päätyy salin ikkunarivistön ääreen.

Salille antavat ilmeen ikkunaseinä, kalteva katto ja upea alkuperäinen klinkkerilattia, joka on paitsi 1950-luvulle ominainen, samalla viittaus vuosituhantiseen käytäntöön.

Sali ja olohuoneeksi kutsuttu tila olivat aiemmin paljeoven erottama kokonaisuus. Nyt ne jakaa kiinteä, osin akustoitu väliseinä. Entinen laulumusiikille sopinut akustiikka muuttui puhetilaisuuksia suosivaksi.

Uusi talotekniikka on onnistuttu kätkemään kohtuudella. Ikävin tilanne koituu olohuoneen osalle. Sen kattoa hallitsee iso kotelointi melkoisena visuaalisena taakkana.

Toimistotilaratkaisu toimii. Ei avokonttoria, ei umpinaisia kopperoita, vaan pienin muutoksin aikaansaadut valoisat, avarat ja tarpeen vaatiessa muunneltavat tilat lasiovineen ja -seinämineen.

Parasta ja painavinta: aidon oloinen mittakaava on säilynyt.

Sirkka Soukka