Vihreys tarttui sinilevästä: Leena Griinari

Leena Griinarilla on kuvassa mukanaan veneilyliivit. Itämeren suojelu on hänelle tärkeä teema, mutta vesillä liikkuminen on myös rakas harrastus. Kuvaaja: Raimo Eerola

Juttusarjassa esitellään eteläkymenlaaksolaiset kansanedustajaehdokkaat.

Hannele Karppinen

KOTKA. Sinilevälautat karkottivat kotkalaisen äidinkielen lehtorin Leena Griinarin (vihr.) uimareissulta kesämökin rannasta jonakin 1990-luvun puolivälin helteisenä kesänä. Itämeren tilasta nousi hänelle huoli, joka kanavoitui vihreiden toimintaan.

— Tuli tunne, että täytyy itse tehdä mitä voi. Aloin ottaa selvää mahdollisuuksista, ja vihreät arvot kolahtivat kympillä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus ja avoimuus olivat sellaista, mitä halusin poliittiselta toiminnalta.

Griinari tunnistaa itsessään ylikorostuneen oikeudenmukaisuuden kaipuun, mitä hän ei pidä helppona luonteenpiirteenä.

— Poliitikkoja haukutaan milloin mistäkin rötöksistä. Samat ihmiset silti ovat valmiita antamaan puolet elämästään ja vapaa-ajastaan yhteisten asioiden hoitamiseen. Toisaalta olen nähnyt, että valta myös turmelee. Voi tulla sokeaksi sille, ettei oma aika ja osaaminen riitä kaikkeen, Griinari miettii.

Itämeren suojelu on yksi Leena Griinarin vaaliteemoista. Hän tahtoo olla mukana myös yhteiskunnallisen kahtiajaon pysäyttämisessä ja harmaan talouden kitkemisessä. Verojen kiertämisen mahdollisuus pääomien sijoittamisessa suututtaa.

Griinari haluaa kansanedustajaksi, jotta politiikkaan olisi mahdollisuus keskittyä kokopäiväisesti. Opintovapaan vuodeksi keskeyttämä opettajantyö ammattikorkeakoulussa on kyllä mieleistä, mutta aika ei aina riitä siten kuin tahtoisi.

— Olen yrittänyt kieltäytyä liiasta, Griinari sanoo. Paikalliset luottamustehtävät hän on jättänyt vähemmälle kaksivuotisen puoluehallituskauden aikana.

Leena Griinari (vihr.)